Mitä on puupiirros?

Kohopainotekniikat

Perinteiset taidegrafiikan tekniikat jaetaan kolmeen pääryhmään sen mukaan kuinka painettavat viivat tai pinnat laatassa sijaitsevat eli mitkä osat laatasta ottavat vastaan painoväriä. Kohopainotekniikassa painopinnat ovat laatan muuta osaa korkeammalla siis ikään kuin reliefinä. Syväpainotekniikassa eli metalligrafiikassa viivat on kaiverrettu tai syövytetty laatan pintaan. Laakapainotekniikassa laatan väripinnat ja painovapaat alueet ovat samassa tasossa.

Kohopainotekniikka on grafiikan tekniikoista vanhin. Euroopassa kohopainolaatoilla tehtiin kankaanpainantaa viimeistään 1000-luvulla, Kiinassa ja Japanissa jo vuosisatoja aikaisemmin. Taidegrafiikassa käytettäviin kohopainotekniikoihin kuuluvat ikäjärjestyksessä puupiirros (1300-luvun lopulla), puukaiverrus (1700-luvun lopulla) ja linopiirros (1910-luvulla).

Puupiirros 1500-luvun tapaanpuulaatat

Puupiirros tehdään puun halkaisupintaan. Puun syyt kulkevat siis laatan pinnan suuntaisesti. Painolaatan materiaalina käytettiin 1400-luvulla päärynä-, vaahtera- tai pyökkipuuta. Laatat oli sahattu noin tuuman paksuisiksi.

Puupiirrokset syntyivät lähes poikkeuksetta työpajoissa, joissa vallitsi selvä työnjako. Taiteilijan paperille piirtämä kuva liisteröitiin laatan pinnalle kuvapuoli alaspäin ja ohennettiin läpikuultavaksi. Sitten laattaa siirtyi kaivertajalle, joka otti veitsiä ja talttoja taitavasti käytellen kuvan ääriviivat mahdollisimman uskollisesti esiin.

Puupiirrokset olivat näköis- eli faksimilepuupiirroksia aina 1600-luvulle asti. Kun piirustus oli muuttunut reliefiksi laatan pinnalla, laatta oli valmis painettavaksi. Se siirtyi painajalle, joka väritti laatan käyttäen nahkaisia tamponeja. Painopaperi asetettiin väritetyn laatan päälle ja kuva vedostettiin puristusprässiä käyttäen.

Puupiirros nykyiseen tapaan

Painolaatan materiaalina käytetään tukevaa vaneria tai kimpeä, jotka mahdollistavat hyvin suurikokoistenkin vedosten tekemisen. Laatan työstämisessä käytetään veitsiä, kaivertimia ja talttoja.

Öljypohjainen painoväri levitetään laatalle telalla, vesiväreillä painettaessa väripigmentti harjataan laatan pintaan varrellisilla tai varrettomilla väriharjoilla. Väritetyn laatan päälle lasketaan painopaperi, johon kuva siirtyy hiertämällä. Hiertämisessä käytetään barenia, kovaharjaksista harjaa, vedostusluuta tai lusikkaa. Jotkut taiteilijat vedostavat teoksensa myös syväpainoprässeillä.

Painopaperina käytetään puupiirroksissa yleisimmin japaninpaperia. Paperin valintaan vaikuttaa mm. se onko teos yksi- vai monivärinen. Moniväriseen työhön käytettävän paperin täytyy olla paksumpaa ja imevämpää. Vesiväreillä painettaessa paperin tulee olla myös liimakäsiteltyä hyvän painojäljen aikaansaamiseksi.

Puukaiverrus eli ksylografia

Puukaiverruksessa käytetyn laatan materiaalina on kova ja tiheäsyinen puu, useimmiten puksipuu tai pyökki. Kuva tehdään puun katkaisupintaan, ei siis halkaisupintaan kuten puupiirros. Tässä on näiden kahden tekniikan tärkein määritelmällinen ero. Kuvan työstämiseen ei käytetä myöskään veitsiä, vaan työskentely tapahtuu kaivertimilla.

Työskentelytapa on siis samanlainen kuin metallilaattaa työstettäessä. Mutta kun kuparikaivertaja rakentaa kuvan mustilla viivoilla, niin puukaivertaja käyttää kuvan rakentamisessa sekä mustia että valkoisia viivoja. Mustavalkoisissa töissä puukaiverruksella voidaan tuottaa hyvin hienoa viivastoa ja laaja harmaasävyjen skaala.

Tekniikan hienoudesta kertoo paljon se, että sillä kyettiin jäljentämään jopa akvarellien sivellinjälkeä. Tekniikka onnistuikin syrjäyttämään kuparikaiverruksen kuvitustekniikkana. Painotyön onnistuminen vaatii suurta huolellisuutta laatan värityksessä jotta viivasto ei tukkeudu, ja painopaperin on oltava hyvin hienoa, jotta myös hennoimmat viivat ja herkimmät sävyt toistuisivat.

Linopiirroslino

Linopiirroksen tekeminen ei juuri poikkea puupiirroksen tekemisestä. Laattamateriaalina käytettävä linoleumi on pehmeää ja sitä on helppo työstää. Linoleumia voi leikata ja kaivertaa niin kuin puutakin. Valmista vedosta tarkasteltaessa ei aina ole helppoa erottaa linopiirrosta puupiirroksesta.

Linoleumia alettiin ensimmäisen kerran käyttää taidegrafiikan laattamateriaalina 1900-luvun alussa. Varteenotettava taidegrafiikan tekniikka siitä tuli vasta sen jälkeen, kun Matisse ja myöhemmin Picasso ottivat sen käyttöön. Matisse arvosti suuresti linopiirrosta, eikä pitänyt sitä suinkaan puupiirroksen halpana korvikkeena. Picasso käytti linopiirrosta 1950-luvun lopulta lähtien monivärigrafiikan tekemiseen.